Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.
Ihmeelliset hajut!

Ihmeelliset hajut!

Lisätty 18.02.2017

Ihan pakko kertoa, vaikka kaikki me tiedämme, että koiralla on hyvä hajuaisti - mutta kun sen oikein tajuaa! Wau!

 

Koirani Mihai on aina käyttänyt nenäänsä ahkeraan. Koirieni ulkoilutukset teen usein yksitellen, koska toinen ravaa jolkottaa eteenpäin ja toinen haistelee "joka ikisen ruohonkorren". Korren toista puolta ylös ja toista puolta alas. Kuulostaako tutulta? Mihain nenänkäytön vuoksi aloitimmekin aikoinaan etsijäkoiraharrastuksen, tunnistusjäljestyksen. 

Noh, Mihai on myös arka koira. Pelko on eloonjäämisen kannalta välttämätöntä ja aralle koiralle toimiva hajuaisti…tuo haasteita arkeen.

Olimme kerran etsintätreeneissä jo päättäneet työskentelymme, maalikoira oli löydetty, ja oli aika palata takaisin autolle. Reitti kulki palveluskoirakentän ohi, vajaan 100 metrin päässä. Kenttä oli silloin tyhjä. Mihai teki täyden stopin n. 150 m ennen kenttää, se katsoi kentän suuntaan, korvat valahtivat taakse, häntä alaspäin, Mihaista tuli pelokas. Olin hetken, että mitä hitsiä, kunnes tajusin. Palveluskoiralajeissa adrenaliinit voivat aika ajoin jyllätä ja aralle koiralle nämä hajut voivat tarkoittaa "tuolla on tappelu, sinne ei kannata mennä". Rohkaisulla pääsimme paikan ohi. Hämmästyttävää. Tällöin oikeasti tajusin koiran hajuaistin kyvyt - vaikka olimme jo tovin harrastaneet tunnistusjäljestystä, ja tiesin että koira kykenee hajuaistillaan vaikka mihin!

Tuon kerran jälkeen, en suuremmin enää ihmetellyt Mihain käyttäytymistä, kun kerran kävimme tutulla ja ihan mukavalla eläinlääkäriasemalla. Aikaisemmalla kerralla meillä ei ollut mitään hätää, kun tällä kertaa Mihaista tuli pelokas jo talon ulkopuolella. Aikaisemmista asiakkaista oli adrenaliinin ja/tai pelon tuoksut jääneet ilmaan leijumaan?

Viimeisimmän "hajuaisti-elämyksen" koin viime viikolla, kun olimme menossa osteopaatille toista kertamme. Ensimmäisellä kerralla "iik, uusi hieman hermostuttava paikka", mutta josta tuli "ah, ihana paikka, ihana osteopaatti"! Tällä toisella kerralla Mihai, heti autosta pihamaalle hypätessään, stoppasi, haisteli ilmaa, ja muuttui pelokkaaksi. Se jatkoi haistelua pitkin pihamaata. Annoin sen haistella, odottaen, että koira saa tarvitsemansa informaation, haistaa, että juuri nyt ei ole mitään pelättävää lähellä. Pihamaa oli rauhallinen. Aikansa haisteltuaan Mihai reipastui ja lähti kohti osteopaatin ovea. Kysyin osteopaatilta, olivatko toko-ihmiset mahdollisesti treenailleet samoissa tiloissa olevassa hallissa ihan viime aikoina. Ei toko, mutta IPO-harrastajat. Eli suojelua harrastavat koirakot. Edellispäivänä. Selvä!

 

Tuo ihmeellinen hajuaisti! Aralla koiralla vähän turhankin ihmeellinen ja "liian hyvin" toimiva. Nykyään luotan, kiitos etsijäkoiraharrastuksemme, Mihain parempaan kykyyn tunnistaa kuinka vanha jokin haju on, ja kykyyn päättää, ettei hätää juuri sillä hetkellä ole. Mutta kyllä arki on joskus hankalaa!

 

 

Kotikoira suosittelee: 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?