Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.
Ensimmäinen sana, jonka koirasi oppii?

Ensimmäinen sana, jonka koirasi oppii?

Lisätty 13.11.2017

Kävelin eräänä päivänä Voron kanssa kadulla, kun eteemme kurvasi, emäntänsä kanssa, hihnassa kipittävä pikkiriikkisistä koirista pikkiriikkisin. Oikeasti en ole pienempää koiraa ikinä nähnyt. Leivänpaahdintakin pienempi, ihana vaalea pörrökasa.

Rotua en osaa sanoa, mutta pieni se oli ja selkeästi pentukoira. Minut ja Voron huomattuaan, pentu kääntyi meihin päin ”jee, kaveri, hei tuolla on kaveri”! Pennun elekielestä näki, että se oli innokas ja odottavainen, kuten pennun luottavaiselle mielelle kuuluukin. Pennun emäntä halusi kuitenkin heidän jatkavan matkaa, ehkäpä koska rokotukset - tai Voro oli pennun emännän mielestä aivan liian iso, suorastaan jättiläinen, pentuun verrattuna. 

”Ei!” sanoo emäntä ja nykäisee pentua hihnasta eteenpäin. Pentuhan oli siis pieni, mutta onneksi nykäisy ei ollut ”ylimitoitettu”, jos nyt niin voi sanoa...Pentu joutui kiirehtimään, viipottamaan pienillä tassuillaan, emännän perään. Kun pentu sai emännän kiinni, hihna tietysti löystyi samalla ja pentu kääntyi taas uteliaana puoleemme ”hei, tuolta tulee joku, se voisi olla kaveri”. ”Ei!” ja uusi nykäisy. Tässä vaiheessa, me Voron kanssa, olimme ensin hidastelleet muutaman askeleen ajan ja pysähtyneet sitten täysin tienpiennarta haistelemaan, jotta emäntä ei joutuisi hoputtamaan pentua. Pari kertaa vielä, kuitenkin, pentu koki nykäisyn kaulallaan. Kun välimatkaa meihin alkoi olla, huomasin, että hihnassa kulku sujui, noin pieneksi pennuksi, yllättävänkin hyvin (vaikka hihna oli todella lyhyt eikä pentu päässyt juurikaan esim. haistelemaan tienpiennarta).

Mitä pieni pentu voi tästä kokemuksesta oppia? Toivottavasti jotain positiivistakin, mutta ”Ei!” + epämiellyttävä tunne kaulalla + huomio toisessa koirassa = ei mikään miellyttävä kokemus toisesta koirasta?

Miten pennun emäntä olisi sitten voinut hallita tilanteen positiivisemmin? Ensimmäisiä asioita, joita koiralle kannattaa opettaa on kehusana, jolla sitä…kehutaan. Kehusanaa seuraa palkkio. Klassisen ehdollistamisen keinoin opetetaan pennulle, että kehusana tarkoittaa aina IHAN HIRMUHYVÄÄ NAMIA – ja hyvää fiilistä! Kyseisessä tilanteessa emäntä olisi siis voinut kehua koiraa ”HYVÄ” (katoppa vaan, kaverihan se siellä), jolloin pentu olisi luultavasti kääntynyt emäntää kohti (palkkio ja hyvä mieli mielessään), jolloin emännän olisi ollut helpompi houkutella koira mukaansa eteenpäin, ja kehua pentua sen hyvästä päätöksestä. Ja samalla pentu olisi oppinut, että toinen koira = kehuja = palkkio = hyvä mieli = hyvä kokemus.

Ainakin teoriassa näin. Ympäristön tarjoamat palkkiot/vahvisteet (tässä tapauksessa toisen koiran houkutus), voi olla opittua palkkiota/vahvistetta (kehusanaa) vahvempi. Varsinkin pennun lyhyen oppimishistorian vuoksi. Mutta aina kannattaa yrittää ja jos homma ei vielä toimi, lisää opettelua ja harjoittelua!

Ei-sana saattaa lipsahtaa meiltä pentua kasvattaessa useinkin - ihmisen näkökulmasta moni pennun tekeminen ei ole sallittua, vaikka pentu vain kokee ja kokeilee miltä maailma tuntuu. Ei sitä, ei tätä, ei, ei ei…ja yhtäkkiä käytämme ei-sanaa enemmän kuin koiran nimeä?

 

 

Onneksi pennut ovat helposti harhautettavissa muiden, sallittujen, puuhien pariin ja vaihtokauppa toimii yleensä aina. Opetetaan pennulle maailmaa mielummin positiivisen kautta, ennakoidaan ongelmallisia tilanteita, jolloin kieltojen käyttö jää tarpeettomaksi - jotta ei-sanasta ei tule se ensimmäinen oikeasti opittu sana, ja tunne. Pentu oppii pian, minkälainen käytös on kannattavaa ja minkälainen ei. Meidän pitää vain keskittyä vahvistamaan sitä oikeanlaista käytöstä – hyvä, hyvä, hyvä!

Ei-sanahan pitäisi oikeastaan poistaa kokonaan koiranomistajien sanavarastosta. Kyllä, se voidaan poistaa ja korvata. Ja kyllä, se on vaikeaa! Monen vuoden harjoittelun jälkeenkin, kielto lipsahtaa huulilta viimeistään, jos koira on nostamassa jalkaansa väärään paikkaan. Oppiminen on prosessi! Kieltosanojen korvaamisesta lisää joskus toiste!

Mukavia syysulkoiluja! Muistakaa kehua koirianne!

 

Ps. Pennun emäntähän ei siis millään tavalla tarkoituksella halunnut aiheuttaa minkäänlaista epämiellyttävää kokemusta pennulle, hän vain toimi sen hetkisen tilanteen, tietojensa ja taitojensa rajoissa. Jos hänellä ei aiemmin ole ollut tarvetta opetella koiran kanssa elämistä tai hän on kuullut luotettavilta tahoilta, että näin se menee, ei häntä voi syyttää jostain sellaisesta tekemisestä, joka joidenkin silmissä saattaa näyttää ”ei niin parhaimmalta mahdolliselta tavalta tehdä”. Jokainen meistä toimii missä tahansa asiassa tietojensa ja taitojensa varassa. Opimme uusia toimintatapoja, kun niille on tarve tai kun tulemme tietoiseksi uudesta paremmasta keinosta ja ymmärrämme miksi uusi tapa on parempi – ja jos haluamme muuttua. 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?